maanantai 14. huhtikuuta 2014

Loppu häämöttää

Huomenna pitäisi siis työ olla palautettuna valmiina samaten annettuna tämän blogin osoite, ja sitten eikun odottelemaan opettajan tuomiota. Hui. Työ onkik kaiken onneksi melkeinpä valmis, loppusilausta vaille valmis eli peittö pitää siis enää ommella reunoja myöten kasaan. 

Työn kokoona palaten viime postauksessa kun sanoin sen olevan noin 159cm korkea niin nyt se on jo paljon isompi. Eli ilman ongelmia peiton alle mahtuu kaverin kanssa piiloon syömään karkkia ja katselemaan leffoja Netflixistä. 

Työn valmiiksi saamiseksi jouduin kyllä viime viikon keskiviikkona jäämään useaksi tunniksi kouluun tätä tekemään. Siinä ajassa sain hyvin kaikki kuvat ommeltua kiinni joita oli yhteensä joku parikymmentä. Moni ihminen on näitä kuvia ja kuvien värimailmaa kehunut että "voi kuinka herttaista!" Se on kyllä totta että näitä katsellessa herää monia todella hyviä muistoja varsinkin näiden teinivuosien varrelta. 


Kuvien kiinni ompelemisessä meni silmät jo moneen kertaa ristiin kun niin pikku tarkkaa hommaa oli. Mutta lopputulokseen olen kyllä todella tyytyväinen! Viimeisen kuvan kun sai kiinni ommeltua niin tuntu että kuin oli melkein lotossa voittanu! 

Äitini oli ostanut minulle myöskin peiton jonka sitten liittää tähän päälliskankaaseen. Koska peitto oli tätä tilkkuosuutta isompi, niin minun oli pakko ommella reunoihin lisäkappaleita vaaleansinisestä pehmeästä puuvillakankaasta joka sopii sävysävyyn peiton sinisten tilkkujen kanssa. 


Jos nyt tähän loppuun pitäisi jonkin sortin itsearviointi värkätä, niin täältä pesee; olen itse hyvin tyytyväinen tähän työhön huomioon ottaen lähtökohdat mistä lähettiin. Ei mitään kokemusta tilkkujen ompelusta, ei tilkkuleikkureita joten jouduin kaikki reilut 300 tilkkua leikkaamaan käsin, kangaskuvista ei mitään kokemusta, ja kaiken lisäksi aika aikalailla vähissä. Tähän kaikkeen nähden tämä on onnistunut todella hyvin! Olen myös oppinut paljon tämän myötä, ompelemaan isompia asioita, samaten ihan pikkuväkerrystä ja nyt tiiän mistä saa hyvälaatuisia kangaskuvia. Tilkut nyt eivät keskenään osuneet ihan niin kuin pitäisi, mutta sekin kuvaa hyvin luonnettani että en niin hirvittävän huolellinen ihminen ole. Sitä ei onneksi huomaa jos ei rupee nirpottavalla asenteella peittoa tarkastelemaan koska kuvat tekevät peitosta sopivan bordellimaisen. Käyttöön tämä peitto varmasti tulee, ja aion kyllä säilyttää sen niin kauan kuin vain ehjänä pysyy! 


keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Kertomuksia matkan varrelta

HjjkkVähään aikaan ei taas ole tehtyä tätä blogia mutta koululaisen elämän ymmärtäneenä niin laiskuus ja vetämättömyys iskee vähän väliä ja silloin maistuu vain suklaa! 

Mut asiaan. Siis juuri nyt mun tilkkupeitto alkaa olemaan jo loppusuoralla ja tässähän oli siis kyse siitä että teen tilkkupeiton jonka päälle ompelen kuvia oman elämäni varrelta. Tärkeistä ihmisistä, eläimistä, perheestä... Yms. Niinkuin jokainen on varmaan joskus miettinyt sitä että jos kertoisi itsestään niin ei hän itsestään kertoisi vaan asioista jotka ympäröi häntä, joista hän pitää ja jotka ovat hänelle tärkeitä. Tällä perjaatteella siis etenen kuvien valitsemisessa. 

Värimailmaksi valitsin hempeitä värejä koska tykkään aina välillä hempeillä pirteän ja ehkä kovan ulkokuoreni alla myös. Ja kun peitto tästä muodostuu niin eihän peittoa kanniskella yltympäriinsä vaan peitto on niinkuin henkilökohtainen asia jota kaikki eivät nää ja se on sinun omasi. Tällä siis mennään ja väreiksi päätyi vaaleanpunainen ja vaaleansininen vähän eri sävyissä! 



Anteeksi kuvan jäätävä suuruus mutta en ole teknologian ihmelapsi. Elikkä joo tuossa kuvassa olen ommellut tilkut jo kasaan, mutta värimailma näkyy hyvin tässä. Hellää ja hempeää. 

Idean tähän koko juttuun kuvien yhdistämisestä peittoon sain siitä kun olen monta kertaa ajatellut että kun minun nuoruudestani ei ole mitään valokuva-albumia ja se olisi joskus kiva toteuttaa että voisi vanhana sitten selata millainen tuuliviiri nuorena on ollut. Ja peittonahan tämä tulee helposti mukana joka paikkaan. Äiti sitten teki vähän taustatutkimustyötä että mikä olisi halvin tapa tulostaa kankaalle valokuvia kun koulussa testaamani tekniikka ei onnistunu toivomallani tavalla. 


Tässä siis joitain kuvia siitä mitä peittooni tulee. Oikein terävälaatuisia on ja kestää 40asteen käsinpesun. 
Mutta tilkkujen suhteen ei minun kohdallani niin onnelisesti käynyt. Paitakankaastahan on siis kyse. Koska yleensä tilkut leikataan leikkureilla että saadaan samankokoisia ja nopeammin niin leikkurien kadottua niin minähän itsepäisenä maalta tulleena tyttönä leikkasin joka ikisen tilkun käsin. Reilu 200:han niitä nyt yhteensä tuli. En jaksanut edes laskea tarkkaa määrää. Mutta tarpeeksi kuitenkin! 
Peitosta tulee suurin piirtein minun pituiseni eli 159cm ja käsieni levyinen, että peiton alle mahtuu oikein kaksikin ihmistä hyvällä säkällä! 


maanantai 3. helmikuuta 2014

Aloituspostaus

Tämä blogi on luotu meidän Tiirismaan koulun käsityötunnilla ysin päättötyönäyttely varten. Tästä blogista pitäisi tehdä portfolio mutta ajattelin että kirjottelen tänne vähän omiakin juttuja elämästä tai suunnitteluja vaatteista mitä kotona väsään tai jostain leivonnaisista yms kaikkea mitä mä ny satun touhuamaan. 
Jos nyt kertoisin jotain itsestäni, eli ysiluokkalainen Lahdessa koulua käyvä nuori joka ensi syksynä suuntaa lukioon, normal. Suurimman ajan elämästäni toki koulun lisäksi vie hevoset, tai siis ravihevoset Isäni on siis ravivalmentaja eli innostus tulee veressä. Ruokaa rakastan, se on parasta varsinkin kaikesta makeasta, eli leipominen kiinnostaa suuresti. Tykkään kanssa tehdä vaatteita itse mutta niitä ei hirveästi ole tultu tehtyä mutta jahka vähän aikaa jostain revin niin lähtee ompelukone surisemaan! 
Ystävät ovat minulle kaikki kaikessa. Niille on hyvä purkaa sydäntä ja jakaa iloja, ne on parhaita! :)
Tällä kertaa nyt ei muuta ihmeellistä, perusjuttuja vain. Nägyillää :)